Poikien ruokailu on vakiintunut, Tiituskin on alkanut syödä. Mutta valitettavasti ottaa sitten takaisin alun syömättömyyttään. Taavin kustannuksella. Ja se paino on noussut hälyyttäviin lukemiin, Taavin taas ei ole noussut riittävästi, kolmessa kuukaudessa näköjään vaivaiset 300g.

Yhdessä näyttelyssä Tiitukselta jäi sertikin saamatta, syynä vain lihavuus. Ja se serti olisi sittemmin tuonut Liettuan MVA:n ja Suomen MVA:n. Vähän harmitti.

Joten nyt toinen meillä on laihdutuksella ja toinen on lihotuksella. Ja ruoka vaihtui molemmilla. Taavin ruoan Ritva vaihtoi valkoiselle koiralle suunnitelluksi, Tiitukselle ostettiin kevyt-vaihtoehtoa.

Tiituksen laihdutusta edesauttaa ympäristön narttujen juoksuaika ja sen painosta onkin pudonnut melkein 1,3 kg. Taivuin vähintään Taavin ruokaan sekoittamaan jauhelihaakin saadakseni sen syömään jouheemmin kipponsa tyhjäksi. En nimittäin ollut kauhean innoissani tästä sekoitusruoasta ostettuamme 11 vuotta maksalaatikkoa Lillin nappuloiden sekaan. Sen jälkeen nimittäin päätimme, että seuraavat koiramme saavat opetella syömään pelkkiä nappuloita.

Lopuksi jo vakiintunut tyttövieras Helmi, joka kasvaa silmissä. Kuvassa hieman hätääntyneenä katselee kuvaajaa, kun ei tajua, mitä pojat huutavat ovelle.